Vaikutuksista, hevosista ja seeproista

"Organisaationne on kuin hevonen, se on erittäin hyödyllinen. Miksi yritätte väittää, että se on seepra?"

Ajatus nousi mieleeni seuratessani eräitä kokonaan tai osittain julkisessa omistuksessa olevia, pieniä ja keskisuuria yrityksiä rahoittavia rahoituslaitoksia. Omistajat ja sidosryhmät odottavat tällaisten rahoittajien toimivan kannattavasti ja vastuullisesti. Lisäksi niiltä usein odotetaan vaikuttavuutta, laajoja, konkreettisia hyötyjä yhteiskunnille ja ympäristölle.

Nämä laitokset työskentelevät tavallisesti kovasti täyttääkseen odotukset. Ne ovat kirjoittaneet uusimpien vaatimusten ja parhaiden käytäntöjen mukaiset ympäristö- ja yhteiskuntavastuulinjaukset ja niille sisäiset toteutusohjeet. Ne ovat asettaneet investoinneille esimerkiksi Pariisin sopimukseen ja YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin linkatut vaikuttavuustavoitteet ja sekä luoneet indikaattorikehykset ja työkalut tulosten arvioimiseksi, seuraamiseksi ja raportoimiseksi. Kaikki oppikirjojen mukaan. Odotuksiin ei kuitenkaan usein ole onnistuttu vastaamaan.

Toki nämä rahoittajat toimivat vastuullisesti, vaikka hyvin pienten yritysten rahoittamisessa joskus tuleekin haasteita. Tällaiset sijoituskohteet kun voivat olla innovatiivisia ja niillä voi olla uraauurtavia teknologioita ja liiketoimintamalleja, mutta niiltä puuttuu usein resursseja ja asiantuntemusta vastuullisuuden osoittamiseen ja raportointiin. Jotkut niistä ovat myös liiketoimintansa kehittämisessä niin alkuvaiheessa, että vastuullisuuden arvioiminen on vaikeaa

Varsinainen ongelma syntyy, kun rahoituslaitokset väittävät sijoituksillaan olevan konkreettisia vaikutuksia korkean tason poliittisiin tavoitteisiin, kuten SDG:hen. Pelkkä vastuullisuuskriteerien täyttäminen (varsinkin, jos ne perustuvat esim. toimialaan tai teknologiaan) ei takaa ​​vaikutuksia. Se ei osoita, että rahoitus olisi lisäistä (esimerkiksi, että markkinoilla ei olisi ollut rahoitusta saatavilla samoilla ehdoilla tai määrillä). Ja jos lisäisyyttä ei ole, on vaikea todistaa, että juuri kyseinen rahoitus saa aikaan muutoksen, jota ei muuten tapahtuisi. Lisäisyyden todistaminen ei ole helppoa, mutta edes jonkinlainen näyttö, metodologia tai narratiivi siitä olisi hyvä olla. Usein ei ole.

Vaikka vaikutuksia olisikin, on vaikea liittää niitä uskottavasti yksittäiseen rahoitukselliseen panokseen arvo- tai vaikutusketjun varhaisessa vaiheessa, tai rahoituserään, jolla on vähäinen rooli suuremmassa paketissa. Jos esimerkiksi rahoitat uusiutuvan energian hankkeen kehittäjää, et voi uskottavasti laskea tiettyä osaa myöhemmin rakennetun uusiutuvan energian laitoksen kasvihuonekaasupäästövähennyksistä rahoituksesi ansioksi. Kehittäjän osallistumisen jälkeen muut tahot ovat saattaneet ostaa projektin ja rahoittaa ja rakentaa laitoksen. Näiden toimijoiden rooli, riski ja "omistusoikeus" vaikutuksiin on paljon suurempi. Sama pätee, jos rahoitus käytetään esim. yrityksen toimintakuluihin (esimerkiksi sen strategian tai liiketoimintamallin uudistamiseen tai henkilöstöresurssien vahvistamiseen) sen sijaan, että rakennettaisiin jotain uutta ja konkreettista. Vaikutukset kohdistuvat tällöin rahoitettaviin yrityksiin, ei välttämättä tai ainakaan kovin suoraan tai täsmälleen laskettavalla tavalla lopputuloksiin, kuten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tai SDG:n kaltaisiin korkeamman tason tavoitteisiin.

Pointti on, että, ei hienoja korkean tason vaikutuksia tarvitsekaan pystyä näyttämään. Yritystason muutokset ovat usein arvokkaita sinänsä. Ne voivat olla tehokkuuden, prosessien ja taitojen parannuksia, todisteita liiketoimintamallin tai teknologian elinkelpoisuudesta, toiminnan laajentumista ja niin edelleen. Jos tällaisia ​​vaikutuksia voidaan osoittaa yrityksissä, jotka voidaan arvioida vastuullisiksi esim. niiden toimialan tai teknologian perusteella ansiosta, se riittää. Ei tarvita mitään hienompaa, kuten määrällisiä vaikutusarviointeja tai vastaavaa…

Neuvo rahoituslaitoksille: Älkää yrittäkö liikaa! Älä väittäkö aikaansaavanne laajempia yhteiskunnallisia tavoitteita, jos niitä ei voi mielekkäästi johtaa siitä, mitä teette. Keskittykää todellisiin, rahoitetun yrityksen tasolla tapahtuviin muutoksiin. Kehittäkää realistisia tavoitteita ja järkeviä indikaattoreita sijoituskohteen liiketoiminnan menestykselle, sen kyvylle laajentaa toimintaansa, kykyyn saada lisärahoitusta jne. Pyrkikää varmistamaan, että voitte seurata tuloksia vielä muutaman vuoden yrityksestä irtautumisen tai rahoituksenne takaisinmaksun jälkeenkin.

Neuvo julkisten rahoituslaitosten omistajille ja sidosryhmille: Älkää vaatiko kohtuuttomia! Maailmassa, jossa yrityksiltä odotetaan paljon muutakin kuin taloudellista tuottoa, on houkuttelevaa edellyttää pieniäkin yrityksiä rahoittavilta julkisomisteisilta laitoksilta laajempien yhteiskunnallisten vaikutusten osoittamista. Niitä ei pitäisi painostaa siihen, jos vaikutuksia ei niiden antamasta rahoituksesta voida johtaa, tai ylipäätään todistaa. Riskinä on näiden laitosten roolin ja maineen heikentyminen, henkilöstön turhautuminen ja koko kestävän rahoituksen toimialan uskottavuuden rapautuminen.

Hevonen on hieno eläin. Sen ei tarvitse muuttua seepraksi.